Criticism

One thing I dislike about the academia is the obsession with criticism, especially the form it mainly takes inside classrooms where we are expected to hone our verbal skills. This kind of sophistic criticism is usually motivated by discovering the logical errors made by the author whose text is being analyzed. Criticizers also often aim at pointing out how others have addressed similar issues earlier with more success. What criticizers often fail to notice are the achievements of the author or the text, or realize how those achievements may be utilized in our own work. Criticism often fails to serve any intellectual purpose and is a purely habitual performance that simply fails as a methodology. Why waste time on criticism when you can spend it on your own work instead and try and make it as good as possible. The good stuff will get used and the obviously bad stuff will be forgotten. To that extent I think science can be characterized as self-correcting.

Advertisements

4 comments

  1. Olen samaa mieltä siitä, että balanssi jää herkästi kritiikin puolelle arvioidessa. Kritiikin esittäminen on usein iisimpää esittäjälleen, sillä positiiviset väitteet ja kannanotot ovat vallan eri tavalla alttiita muiden jatkokritiikille. 🙂

    Mutta hey, vaikka keskustelukulttuuria voisi joissakin tapauksissa ilman muuta positiivistaakin, on kritiikin täysi poisjättäminen siitä minusta täysin pöllö(!) ajatus. (Ollos kritisoitu!) Siinä on toki joskus ikävät piirteensä yksilötasolla, että koko (tiede)yhteisö ruotii ysittäisen tekijän tai ryhmän aikaansaannoksia piru raamattua-meiningillä, mutta silkka selkääntaputtelu selkääntaputtelun vuoksi – ja pelkästään positiiviseen vain keskustelukulttuurin aikaansaannoksena – olisi aivan yhtä yksisilmäistä, kuin syynäävä ja lähtökohtainen kritisointikin. Mielekkäämpää varmaankin yksittäiselle tarpojalle, mutta yhtä lailla vinouttavaa, ja ehkä sokeuttavaakin koko alan kannalta. Kritiikki kuitenkin (toivottavasti) pohjaa yleensä mahdollisuuksiin kehittyä tieteentekijänä, ja karsia heikkouksia ajatteluketjuista ja tutkimusprosessista, jotta seuraava tutkimus aiheesta olisi taas vähän lähempänä “vihreetöntä”, vahvemmalla pohjalla, sikäli kuin sellaista tieteessä koskaan voi olla.

    Minäkin olen kyllä monesti kaivannut rakentavampaa palautekulttuuria, jossa päämääränä ei olisi puskista kyräillen ja veren maku suussa ampua kaikkia tulilinjoille uskaltautuneita alas, vaan yhtä lailla tunnustaa ansiot, kuin mainita ne havaitsemansa puutteet tai “puutteet”. Mitä rehellisempää ja vinoutumattomampaa palaute on, sitä käyttökelpoisempaa se nähdäkseni on saajansa kannalta. Omaan työhön on aina vain se yksi näkökulma ennen muiden antamaa arviota, ja se yksittäinen kulma harvoin kattaa koko mahdollisuuksien kirjon.

  2. (Itsehän olen aivan hirvittävän huono ottamaan kritiikkiä työstäni ottamatta sitä samalla itseeni… Mutta sitä enemmän inhoan kuitenkin lopulta palautetta, joka on aina samanlaista riippumatta siitä, oliko työ “oikeasti” hyvä vai ei. On tosi rasittavaa, jos ei tiedä, tekikö oikeasti jotain hyvin muidenkin mielestä, vai onko palaute positiivista vain koska ihmiset haluavat olla mukavia… Ja toisaalta, onko oikeasti aivan paska, vai onko kaikki periaatteessa mainitsemisenkin arvoinen hyvä vain hautautunut yleisen nillittämisen suohon.)

    • Suomen kielessä ei ehkä termien tasolla ole niin selvää eroa kritisismin ja kritiikin välillä. Toinen on huonoa palautetta ja toinen on rakentavaa palautetta. Huonoa palautetta annetaan yleensä sen enempää perustelematta ja usein kaiken lisäksi pyytämättä. Rakentava palaute puolestaan parhaimmillaan poimii tekstistä jonkin keskeisen kohdan, jonka muokkaaminen tms. helpottaa lopulta lukijaa ymmärtämään sisältöä paremmin. Rakentava palaute on lisäksi niin konkreettista että kirjoittajan on helppo lähteä tekstiään parantamaan, kun taas huono palaute keskittyy usein varsin triviaalien mielipide-erojen käsittelyyn. Mutta nämä koskevat lähinnä kirjoitusprosessin aikaista palautetta. Valmista tekstiä kritisoidaan eri tavalla ja silloin kritiikki kääntyy usein kritisismiksi, kritisoimiseksi kritisoimisen vuoksi.

  3. Aah! En itse asiassa edes tiennyt moista termieroa. 🙂 Joo, tuo tekee juuri sen eron, mitä itsekin yritin ajaa takaa – rakentavan ja ei-rakentavan välillä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s